Nooh, pyörittelin päivän blogiajatuksia mielessäni ja ajattelinkin sitten että tulen illasta julkaisemaan kevyen tietoiskun itsestäni. Kuten varmaan tiedätte, rakastan näitä blogien massapostauksia ja enhän minä tätä luonnoksissa viikon lojunutta Aikuisten ystäväkirjaakaan voinut jättää tekemättä. Näitähän tuli pikkutyttönä täytettyä ihan hurjan paljon, muistot heräsi mieleen omista vanhoista kirjasista, etenkin mieleenjääneestä Krissen ystäväkirjasta mikä multa löytyi, hha. Harmi ettei mikään ole enää tallella! Postauksen höystin kuvilla, joissa vilahtaa se ihmisen paras ystävä, koira ♥ Tässäpä meidän rakas Chihuahuamme Pepe.
Nimeni on Katariina.
Jotkut tosin kutsuvat minua Kataksi ja perhe sekä suku taas Kätsyksi. Unohtamatta niitä N:n keksimiä miljoonia eri lempinimiä mulle, niistä ei kuitenkaan sen enempää.
Olen syntynyt vuonna 1994, eli olen siis mielestäni 22 vuotias.
Lapsuuskotini langallinen numero: Ei mitään havaintoa.
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Lentoemäntä tai matkaopas. Ainakin näin muistelisin, tietty ihan pienenä sitä varmaan oli kaikennäköisiä, prinsessoja ja astronautteja.;)
Mutta isona minusta tulikin: Tarjoilija, oikeastihan olen kouluttautunut vastaanottovirkailijaksi. Ja ei, tuskin jään tälle alalle, mutta tällä hetkellä ihan mukava kun asiakaspalvelusta pidän.
Täydellinen puoliso: Mulla on sellainen. Huumorintajuinen, rakastava, ihana.. Tuo mun mies on kultaa.
Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Jaa-a hankala sanoa.. Ainakin viimeisimpien puheiden perusteella vielä ihan siedettävä tyyppi. Moikataan jos törmätään muttei kummemmin yhteyttä pidetä.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Tekisin enemmän töitä, viettäisin N:n kanssa enemmän yhteisiä hetkiä sekä bloggaisin ja kuvailisin enemmän.
Harrastan nyt: Bloggaamista. Hyvin yllättävä vastaus varmaan.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Miehen kanssa sitä sun tätä, milloin mitäkin sekalaista kivaa musaa.
Noloin teeveeohjelma josta pidän: Siis Temptation Island on niin hyvää viihdettä johon koukutuin viime vuonna. Se on ihan hirveetä settiä katsoa mutta jostain syystä tosi viihdyttää.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Kaikki mahdollisimman helppo perus kotiruoka, meen varmaan keittiössä siitä missä aita on matalin. Mies kokkaa paremmin kuin minä.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Katson surullisia leffoja. Ennen en itkenyt lähes ikinä minkään leffan aikana mutta nykyään siihen ei tarvi paljoa, hha. Mikä lie on muhun mennyt.
Lapsuuteni lempilelu: Sellainen melko aidon näköinen ruskea pupu. Se meni aika nopeasti ihan nuhruisen näköiseksi joten kutsuin sitä nukkapupuksi.
Lempilelu nykyään: Tuo mun aivan ihana Olympuksen kamera.
Salainen paheeni: Jos ihan hirvee herkunhimo iskee, niin paljon paljon kaakaojauhetta ja liraus maitoa!
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: No ehken nonparellien syönti paljaaltaan. Tätä ja tuota ylempää tosin en oo pitkiin aikoihin harrastanut, mutta etenkin tuo nonparellien syönti on ainakin perheellä jäänyt pysyvästi mieleen ja saan siitä kuulla välillä.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Se mikä ei tapa, vahvistaa! Kaikesta selviää ja asiat tulee järjestymään aina jollain tapaa.
Ottakaa tekin ihmeessä tämä Aikuisten ystäväkirja toteutukseen, lukisin mielelläni teidänkin vastauksenne näihin! Laitelkaa siis linkkiä kommentteihin jos blogistanne löytyy tämä samainen haaste. Nyt kuitenkin, aivan ihanaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!
Löytyikö musta jotain uutta tietoa?
Samaistuttavaa?
Ei kommentteja